Frankin ja Millin lumipallokomeetat

Luin eilettäin avaruustutkija Louis A. Frankin lumipallokomeettateoriasta ja etsiessäni netistä lisää tietoa törmäsin lopulta Frankin itsensä kirjoittamaan tilitykseen. Frank oli ollut arvostettu tutkija, joka oli mm. analysoinut Saturnuksen renkaita ja muitakin juttuja, jotka maallikolle eivät paljoakaan kerro. Hän oli pätevä, lahjakas, uransa huipulla, kunnes. Niin, kunnes hän assistenttinsa kanssa kertoi tulleensa johtopäätökseen: jostakin avaruuteen lähetetystä vehkeestä kauempaa saadussa suttuisessa kuvassa olevat mustat pisteet ovat lumipallokomeettoja, jotka päivittäin suuressa määrin lähestyvät maapalloa. Niitä ei ole aiemmin havaittu, koska jopa talon (hiukan epämääräinen mitta) kokoiset lumipallot ovat vain jäätä, eivät tomua/kiveä ja ne hajoavat jo maapallon magneettikentässä ennen ilmakehää höyrystyen ja päätyvät vetenä maapallolle. Piste. Näin ollen maapallolle aikoinaan syntyneet meret ja ylipäätään kaikki vesi olisikin peräisin avaruudesta. Ja taas näin ollen myös ihmisen alkubakteeri tai mikä liekään, olisi hyvinkin peräisin avaruudesta. Hups. Siinä se tuli. (En tosin ole varma, liittyikö ihmisen alkuperä-ajatus Frankin teorioihin, vai oliko se jonkun toisen johtopäätelmä veden mukana tulevista elementeistä. Se varmaan selviäisi lukemalla Frankin kirja: The Big Splash A Scientific Discovery That Revolutionizes the Way We View the Origin of Life, the Water We Drink, the Death of the Dinosaurs, the Creation of the Oceans, the Nature of the Cosmos, and the Very Future of the Earth Itself)

Frank tyrmättiin ensimmäisellä kierroksella ja toisella ja kaikilla tulevilla. Entiset ystäväkollegat olivat entisiä ystäviä. Frank itse totesi: ”Tiedepeli on raakaa, voin laskea yhden käden sormilla ne kriitikot, jotka kritisoivat asiaa tieteellisen asiallisesti. Kaikki karttoivat minua. Asiat menivät pidemmälle kuin olisin voinut uskoa. Olin siinä pisteessä, että matkustaessani kokoontumisiin, söin yleensä yksin tai joku läheinen fyysikkoystävä istui kanssani.” Hänen esittämiään tutkimusaiheita ei enää hyväksytty.

Pitkästi kerrottu, solahdin niin kovasti taas mukaan Frankin kokemuksiin. Oli ilta, kun luin näitä, sitten sattui niin, että puoliskoni ajatteli varmaan yllättävänsä minut iloisesti. Hän nosti päätään omalta sähköpostiltaan ja totesi: ”Ollaan tässä sisarusten kanssa pari päivää pohdittu…” PAM! Se tuli kuin potku mahaan. Eikä puolisko tajunnut, missä mennään. Ei nähnyt sitä mustaa lumipallokomeettaa, joka paukahti kuin turvatyyny kylkiluiden alla ja jäykisti leukaperät lukkoon. Minut oli jätetty ulkopuolelle. Ohos. Nyt kun kerron tästä, päässäni soi laululeikki: ” Ja linnan muurit kohoaa, kohoaa, kohoaa…” Minä nimittäin katselin puolisoa muurin lävitse. Luulen, että siinä kohosi itse asiassa kaksi muuria tosi tiukkaan tilaan pöydän yli, puoliskolla omansa. Otin aikalisän ja menin ronkkimaan astianpesukonetta. Voit rauhassa ajatella, että pakenin tilanteesta. Niin tein.

Jos et huomannut, puoliskoni ei tehnyt mitään väärää, vaikka millisekunnissa niin päätin. Muistoni laukesi ja lukitsi minut tunteeseen, jonka olen kokenut historian havinassa, ihmisikäni sitten ja sen jälkeen monesti elämäni varrella. Alexander Loyd kirjoittaa samasta asiasta. Tein käytännössä sen, mitä teoria toteaa:  en ollut enää tässä hetkessä, elin tunnemuistoani sieltä jostakin. Ei auta, että syytän jotakuta menneisyydessä. Siis huomaathan: minua ei auta, että pidän kiinni tästä tunteesta. Talon kokoinen jääpallo paukahti eilen minun kehoni sisällä, ei kenenkään muun. Ja koska minä pidän kiinni tästä tunteesta, vain minä (ei äitini tai siskoni) voin sen päästää irti ja vapautua. Ei se helppoa ole, mutta ymmärrän sen. Irtipäästämisen tiellä annan anteeksi itselleni, että olen säilönyt tunnetilani eteisen hattuhyllylle, näppärästi mukaan otettavaksi. On aika heittää epäkelpo tavara tunkiolle. 

Eteisen hylly on muuten tupaten täynnä, ihan niin kuin meillä asuisi puoli komppaniaa väkeä. Ei tule vilu pääkoppaan, eikä aurinko häikäise, kun pistää päähänsä sekä pipot että lippikset. Vai?

Frankille vielä terveisiä, hän siirtyi toukokuussa avarampaan ulottuvuuteen ja varmaan tietää nyt tarkemmin lumipalloista, komeetoista, maailmankaikkeudesta ja tunnemuistoista pääsemisestä kuin kukaan täällä.