jOs ... ?

PERSONOITU PARANTUMINEN

Toivossa on hyvä elää, totesi lapamato. Tosi vanha ja kulunut vitsi. Kuvittelen kuitenkin, että sisuksistani ja tällä kertaa erityisesti verestä löytyy avain minunkin terveyteeni. Se on piilossa, niin kuin (aasinsilta) lapamato, eikä minulla ole helppoa mahdollisuutta kurkkia, mitä vereni kertoo joka hetki minusta ja tarpeistani.
Olen kuullut, että Espanjassa on klinikka, jossa verta tutkimalla nimenomaan mikroskoopilla, annetaan asiakkaalle eli potilaalle ravinto-ohjeet, ts. aineslista niistä ravinneosasista, joiden puutteesta keho kärsii. Ilmeisesti muuallakin on tätä asiaa tutkittu ja jokunen asianharjoittaja kai löytyy Suomestakin. Ei ole minkään valtakunnan tietoa siitä, kuinka ja minkä alan koulutettuja nämä analysoijat ovat. Asiaan perehtyvän pitäisi tietääkseni mennä rajojemme ulkopuolella analyysiä opettelemaan.

jOs ... 
... tämä menetelmä olisi toimiva ja jokaiselle räätälöity oma parantumiskeino, olisin aivan vau.

MAAILMANKAIKKEUDEN VASTAUKSIA VAI EI

Jos kaipaa ihmeitä ja mysteerisiä asioita, on helppo löytää kasoittain kirjoja ja kirjoituksia, joissa kerrotaan, mitä ikinä haluatkin uskoa. Niihin olisi hauska uskoa. Kuvitella ihania asioita, jotka tapahtuvat minulle.

Toteutin syksyllä kokonaista testien sarjaa, joka selostettiin bestseller-kirjassa ja kuuntelin jopa kirjoittajan luennon samasta asiasta: että on olemassa korkeampi ja hyvä voima, johon ihmisen on rajallisesti mahdollista olla ”yhteydessä”.  Päätin antaa itselleni mahdollisuuden uskoa, jos testitulokset vakuuttavat minut näytöllään. Tulosten ei tarvitsisi vakuuttaa sinua tai naapuriani, ei edes perhettäni, mutta minut henkilökohtaisesti kyllä. Odotin siis paljon, kirjassa ("E2 yhdeksän energiatestiä jotka todistavat, että ajatuksesi luovat todellisuutesti") väitetyt vastaavien kokeiden tulokset muille ihmisille olivat erittäin suuria vastauksia, siis testintekijän pyytämiä merkkejä isolla pensselillä. Esimerkiksi, kun koetta suorittava henkilö pyysi merkiksi perinteistä höyhentä, hän kuulema joutui yllättäen keskelle höyhenten kyllästämää maisemaa tietämättä oliko jonkun untuvakuljetukselle sattunut suuren luokan vahinko. Näitä joko keksittyjä tai todellisia esimerkkejä lukiessa alkoi odottaa ihmeellisten merkkivastausten tapahtuvan myös itselle. Toivoi niitä.

Pyysin siis jotakin merkkiä siitä, että joku aina läsnä oleva hyvä voima kuulee minua. Kaadoin juuri keitettyä vettä vasta pari kertaa käytettyyn uuteen ihanaan teekuppiin . PAM! (*) Seisoin ällistyneenä kattila käsissä ja tuijotin teekuppia. Se oli siististi kahtena palasena. Ei kaatuneena tai siruina, vaan kahtena pystyssä tönöttävänä puoliskona, joiden välissä oli nyt sentti tyhjää ja vedet pitkin pöytää. Siinä meni muki. Ei ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun raju lämpötilan muutos hajottaa jotakin. Tekipä sen vaan tosi siististi, kuuluvasti ja näyttävästi. Tämä oli ainut mahdollinen viesti, joka sattui toivotun määräajan kuluessa. Hyväksynkö sen merkiksi? En oikein tiedä, mutta astiakaappini on yhtä kaunista mukia köyhempi.

Tein kirjan testit lävitse, odotin tuloksia lapsen innolla. Yritin kehitellä pienistä asioista minulle tarkoitettuja vastauksia. Suuria asioita ei tapahtunut, ”tuloksia” olisi voinut tulkita miten vain, enimmäkseen laskin ne epätuloksiksi. Ei vakuuttanut minua.

Mutta jOs, haluaisin yhä uskoa, että joku tai jotakin on silti näkymättömänä ympärillämme ja kuulee meitä? Ja haluanhan minä, joten melko tasaisin väliajoin testaan yhä, kuten viime yönä: ”Täällä Sitruuna, kuuluuko? Olisin niin kiitollinen, jos saisin ohjausta ja vinkkejä. Mielellään sellaisia, että todellakin huomaan ne, rautalangasta väännettyjä ja en ole varma, haluanko merkkinä mitään mukia isompia taloudellisia menetyksiä, onko mahdollista? Kuuntelen.”  Hiljaista oli.

Tänään mietin pitkään pitäisikö, vai ei, lähettää tekstiviesti, jossa yritän kertoa itselleni vaikeaa asiaa? Tiesin, että vastaanottaja on paikassa, jossa hän ei ainakaan voi kaikkien kuullen puhua kanssani. Olisiko tekstiviestikin siinä tilanteessa parempi jättää lähettämättä, vai voisiko se kuitenkin helpottaa vastaanottajan oloa? Mietin ja mietin. Näpyttelin lopulta kännykkääni pitkästi ja pysähdyin taas kesken kirjoittamisen miettimään.  Sormieni ollessa ilmassa kännykän pyyhkimisnäppäin aktivoitui ja silmieni edessä kirjoittamani teksti katoaa kirjain kirjaimelta kohti alkua. Ihmettelen sitä ääneen ja kaveri ehtii viereeni näkemään saman, kukaan ei koske näppäimiin, mutta teksti sen kuin häviää. Hän rupeaa tökkimään kännykkääni, mutta se ei muuta kurssiaan. Koko teksti on pyyhkiytynyt ruudulta, pyyhkimisnäppäin tikuttaa yhä ja näyttää aktiivisuusväriään, ei ole enää tekstiä lähetettäväksi. Kaveri tokaisee, ettei ole moista koskaan nähnyt, mutta kun kysyin, olisiko se hänen mielestään merkki Suurelta voimalta: ”Ei todellakaan, pelkkä ohjelmiston looppi”. Minä jäin miettimään asiaa, onko tämä minun mittarillani enemmän kuin merkillinen sattuma? Joka tapauksessa illalla on otettava tekstiviestin sijaan puhelu.

(* Mainitsemani kirjan on muuten kirjoittanut Pam Grout.)

jOs ... ?

... mukini välitti viestiä, niin mitä ihmettä kovaääninen ” PAM ” tarkoitti, paitsi teenjuonnin loppua?

... Suuri ja hyvää tarkoittava voima kuulee minua, niin saanko siitä merkin tänne lukijavastauksena? (pidän peukut pystyssä)

KUVIA VEDESTÄ

Vastikään edesmennyt ja kuuluisa Masaru Emoto vetää mutkat suoriksi kirjassaan ”Veteen kätketyt viestit”. Ehkä hän on aiemmissa kirjoissaan valottanut enemmän kuinka on tullut johtopäätöksiinsä? Jos olet yhtä tietämätön Emoton kuuluisuuteen vieneestä jäädytettyjen vesikiteiden kuvista kuin minä olin vielä vähän aikaa sitten, niin kerron nyt tässä: Emoto apulaisineen kuvasi jäädytettyjä vesikiteitä. Ja teki niistä johtopäätöksiä. Huimia ja ihmeellisiä. Mutta tämän totean vain yhden ohuehkon luetun kirjan perusteella. Mitäpä minä niistä tiedän. Emoto joka tapauksessa oli vakaasti sitä mieltä, että kidekuvista näkee, että vesi ottaa vastaan väreilyä ja muistaa sen. Siis kun veteen kohdistettiin väreilyä erinäisin tavoin (soitettiin musiikkia, puhuttiin, meditoitiin, näytettiin kuvia tai kirjoitusta), jäätyneestä kiteestä näki, oliko väreily ollut hyvää vai pahaa, tämä pääteltiin siitä kuinka selkeä ja ehjä kide kuvaan tallentui. Kirjassa ja netissä on esillä Emoton jääkidekuvia. (Emoton kidekuvia)

 Kvanttifysiikan mukaan kaikki asiat maailmassa ovat värähtelyä, myös minä ja sinä. Emoton kanssa samaa mieltä olevat toteavat, ettei jääkidekoetta voi toisintaa tieteen vaatimin kokein, koska kaikki väreily vaikuttaa aina veteen ja siten valokuvassa näkyy jäädytettynä aina erilainen kuva. Tätä mieltä ollaan myös Stutgartilaisessa instituutissa. Siellä samasta vedestä tehdyt kokeet antoivat aivan erilaisia kuvia, jos kuvia verrattiin eri kokeentekijöiden kesken. Jos katsottiin saman ihmisen ottamia ja jäädyttämiä pisaroita, näytteet olivat keskenään lähes identtisiä. Hmm.

Emoto kertoo kirjassaan Zürichin Teknillisessä yliopistossa olleesta Joan S. Davisista ja hänen jokivesitutkimuksestaan. Davisin mukaan juuri maahan tullut vesi on nuorta vettä. Viisaaksi vesi muuttuu pudotessaan ja imeytyessään maahan ja sen jälkeen noustuaan takaisin maanpinnalle. Vesi on tällöin kerännyt tietoa itseensä erilaisista mineraaleista. Vesijohtoputket tuhoavat tämän tiedon korkean paineen takia. Hmmm. Davis ei pidä pullotetuista ja hiilihapotetuista vesistä ollenkaan. Hän toivoo veden saavan virrata luonnollisen vapaasti. Vettä tulisi kunnioittaa kuten ennen on tehty.  No, tämän voin hymisemättä allekirjoittaa. Ihminen on lapsena 90% :sti vettä, aikuisena 70%:sti ja elämänalku on keskellä lapsivettä. Mietinpä sitä.

Emoto kertoo saaneensa kauneimmat kidekuvat sanoista rakkaus ja kiitollisuus, mutta nämä sanat yhdessä ovat Emoton mukaan kauneimmat kiteet. Olemme kuulemma unohtaneet kiitollisuuden osuuden, jonka pitäisi olla kaksinkertaista rakkauteen nähden. Hmmm. Olen kuullut tämän saman jo usealta muultakin taholta. Väittävät, että Raamatussakin asiasta puhutaan ("Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on." En tosin ole ollenkaan asiantuntija tälläkään alalla, joten voi olla, että tulkitsen asian vierestä).

Emoton kirjassa on loppua kohti yhä mystisempiä tapahtumia, joita hän kertoo havainneensa. VIUUHHH. - Se oli mieleni, joka syöksyi juuri lentoon Emoton kertomuksista.

 jOs ... ?

… iso ryhmä kokoontuisi saastuneen sinileväjärven rannalle laulamaan, meditoimaan ja rukoilemaan, puhdistuisiko järvi? Järviehdokkaita kokeiluun tarjolla ympäri Suomen… 

… olen aidosti kiitollinen vedelle, jota juon, jossa peseydyn, joka on osa minua, voinko paremmin? 

… vedellä on muisti, voinko lukea sen muistoja muutoin kuin Emoton jäädytä-kuvaa-menetelmällä? Voiko vesi auttaa minua pulmissani? Haloo siellä lasissa, mistä mahtaisin löytää ihanan riemastuttavan työpaikan?