Reissussa, kahvipysähdyspaikasta, löytyi lankaa, joka tarttui matkaan. Sen myi todella ystävällinen yrittäjä, joka kirjoitti nopeasti mallina olleen pipon ohjeet käyntikorttiinsa. Lisävinkkinä kertoi vielä, että samainen ohje löytyy toisen naisen blogista, mutta "Siellä ohjeessa kudotaan reunasta rullautuva pipo, älä sorru siihen, vaan tee senttimetrin resori. Siinä käy nimittäin niin, että jos sitä resoria ei tee, pipo on kohta venyny semmoseksi, että siihen sopii koko perhe." Kiittelin kovasti ja sulloin kaksi kerää (kahteen pipoon) kainalooni, koska en halunnut ottaa turhaa muovipussia. Autossa totesin, että kävi niin kuin vähän pelkäsin, toinen kerä oli hetimiten tipahtanut välille. Palasin siis takaisin omia jälkiäni kahvilaan, steppailin ympäriinsä silmäillen lattioita ja seuraavaksi kohti samassa tilassa olevaa puotia. Sieltä kiirehti vastaan samainen myyntiyrittäjä kerä kädessään ja kohtasimme toisen kerran iloisesti. Sain vielä pahoittelevan toteamuksen, että kun joku oli tuonut kerän hänelle takaisin, hän ei ollut minua enää nähnyt kahvilassa, vaikka oli siellä kierrellyt. Ikään kuin se hänen vikansa olisi mitenkään ollut. (löysin puodin myös netistä: Riikka-Piikka) Harvinaisen iloinen asiakaspalvelija jätti mukavan mielen auton startatessa pitkälle kotimatkalle. Tarvitseeko tähän edes enempää todeta asiakaspalvelusta vs. asiakaspalvelusta?
Kotona lanseerasin uuden urheilulajin. Ja miten siihen päädyin? Suomen Olympiajoukkue sai mainetta maailmalla ja pääsi uutisiinkin luovuttaessaan kisamatkalla kutomansa villahuovan presidentille vauvaa varten. Mulla on ongelma. Uuden erittäin syyllistävän askelmittarin saavuttua ranteeseeni aikani on käynyt kortille. Nytkin pitäsi tehdä aika montaa projektia, yksi niistä on kerryttää päivän aikana mielellään 10 000 askelta, mutta sitten ne muutkin asiat, joita pitäisi päivän aikana tehdä... Ei enää tellun katsomista sohvalta... vaikka kutoisi samalla. Joten, tänään olohuoneessa tein kolmea asiaa yhtäaikaa (parin muun odottaessa vuoroaan) kuuntelin radiosta päivän sosiaalista korvikekontaktia eli radiojuontajaa musiikkivälipaloilla. Puheosuuksien aikana kudoin seisaallani ja askelsin, musiikki sai jalkoihin pehmeämpää liikettä, eli tanssia ja samalla kudoin. Urheilulajiin kuuluu pienialainen liikehdintä lankakerän ympärillä niin, ettei lanka sekoa jalkoihin. Silmukat eivät saa tippua ja kudontakäsialan on kestettävä katsetta pään lämmittäjänä. Hyvin toimi. Yksi pettynyt kommentti tuli kuitenkin tukijoukoilta (aviopuoliskolta) hänen kysyttyään, teinkö resorin pipoon, "Harmi, minä niin odotin, että me voitais pitää samaa pipoo."
