Ahhahhaa, tänään on todella vaikea olla ottamatta kantaa
poliittiseen vääntöön, Suomen talouteen ja siihen, että media(kin) on täynnä pakolaisia. Näin on minulla varsinkin töissä, jossa työrooliin
kuuluu olla ilmaisematta omaa mielipidettä, vaikka mieli tekisi.
Asiakas-täti-ihminen ei tätä ymmärtänyt, kun hän työnsi työpöydällemme
pamflettiaan, ”sitä voi vaikka monistaa ja antaa muillekin”. Kohtelias ja
mielestämme kauniisti sanottu ”emme voi ottaa kantaa”-vastaus nosti inttävän tädin
pulssin ja suuttumuksen pintaan. Hän tulkitsi (aivan oikein), että emme halunneet
olla samaa mieltä hänen kanssaan. Puolustimme itseämme jälkeenpäin, että samalla tavalla
olisimme joutuneet vastaamaan myös vastakkaista mielipidettä tyrkyttävälle
asiakkaalle. Työpaikkamme ei ole näiden viestien välityspaikka. Vihainen täti
lähti lopulta, eikä varmaan tule toiste, siitä pitää huolen tunnekokemus, joka
kohtaamisessa oli molemminpuolinen => Ounou, mikä idiootti, miten joku voi
ajatella noin?
Tarkasti ottaen
otimme kuitenkin kantaa tädin pamflettiin. Pomo totesi, että hän olisi ottanut
paperin, kiittänyt ja laittanut sen rouvan lähdettyä roskiin. Minä en siihen
pystynyt. En halunnut koskea pöydälle laskettuun paperiin edes pitkällä
tikulla, sen viesti oli minulle silkkaa pahaa. Se, että kukaan meistä ei tehnyt
millinkään elettä paperia kohti riitti viestittämään sen tuojalle, että muurimme
nousivat kattoon sillä sekunnilla, kun hän esitti asiansa. Tunnepuolen
aallokossa siis seilattiin, eri veneissä, mutta samassa myrskyssä,
täti-pamfletti ja minä (+ työkaverit). Pomon paatti seilasi tasaisesti, hän
osaa laskea purjeen, ettei myrskytuuli tartu siihen. Ei ihme, että hän on pomo. Ja joo: haluan lisätä,
pomoni on nainen, sekä tunteita että järkeä käyttävä.
Jos ihminen olisi pelkkää järkeä ilman tunteita, olisiko
maailma saasteeton, kriisitön ja hyvä? Mietin tämän perustuvan ajatukseen: ”järkevä
ja looginen ratkaisu on tehdä kaikkien hyvää, ei pahaa?” Vai vaatiiko ”hyvän”-kokemus
nimenomaan tunnetta?
Suomen myrskyt vellovat monessa asiassa tällä hetkellä tunnepuolella
niin kaukana, että järjenhorisonttia ei näy edes kaukoputkella. Ounou, toivon
että löytyy tarpeeksi monta pomoa, jotka osaavat laskea tunnepurjeen alas
myrskyssä, päästä tyynemmille vesille ja seilata edes laivueena kohti järkeä,
jos eivät pysty ihan samaan paattiin nousemaan. Sellaisia pomoja kuin meidän
boss.
