KUUKAUDEN CUCKOO
Olen virallinen hurahtaja.
Kohkaan aina siitä, mitä olen viimeksi löytänyt. Ravinnossa kävin läpi
sitä sun tätä ja kokeilin 5:2-dieettiäkin kirjan luettuani. Olin varma, että
nyt läski lakkaa lätisemästä, kunhan vaan kuukauden odotatte. Söin tuskin
mitään. Ja sitten taas söin. Sitten en syönyt mitään. Ja taas söin. Puntari
jumitti ja hakkasin päätäni seinään. Ei ole totta. Mikä mättää? Haloo! Yksi tuttava
katsoo minua ja toteaa: ”Ei se mihinkään lähde kuin liikkumalla.” Toinen tuttava katsoo
minua ja toteaa: ”Ei siinä liikunnasta ole kyse, vaan siitä paljonko syö.”
Kirja sanoo: ”Ajattelusta se on kiinni, ruokaa suuhun pistäessä pitää ajatella:
”Tämä on minulle hyväksi.” Lehdessä taas lukee: ”Silitä vatsaasi ja rakasta
kehoasi.” Meditoi. Mieti mitä syöt, älä
mieti mitä syöt. Usko siihen! Näe se, mitä et näe. Kohta olen niin astraalilla tasolla,
että lähimmäiset kuiskivat: ”Houston, we have a problem.”
Ho’oponopono (hawaijilainen menetelmä) , David R. Hamilton,
Alex Loyd, Pam Grout ja moni muu taho tuntuu puhuvan samasta asiasta sen eri
kantilta. Ajatuksien voimasta kaikkeen olemiseen. Ytimenä on päästä irti
syyllisyydestä ja kaunasta. Ahdistavat ja olemusta lamauttavat tuntemukset
menneisyydessä, jotka nykyisyydessä yhä laukaisevat saman tunteen ja sen myötä
samat reaktiot mielessä ja kehossa.
Jep, olen lukenut, kokeillut, harjoitellut, yrittänyt
meditoida, rukoilla, kuunnella ja puhdistua. Läskiin se ei ole vaikuttanut,
mutta henkiseen hyvinvointiin kyllä. Tällä hetkellä meneillään on Pam Groutin
kirjan haastamana kokeilu, jolle entinen järki- ihminen nauraa tai tuhahtaa,
mutta mitäpä se minua haittaa. Olen nimittäin jo hyväksynyt sen, että saan
uskoa, jos siltä tuntuu, vaikka kukaan muu lähipiirissäni ei todellakaan jaa
tätä näkemystä. Olen potkaissut pari näkymätöntä aitaa tieltäni johonkin
uuteen. Hapuilevin ja epäilevin askelin
yritän vakuuttaa itselleni, että uskon, uskon. Rukoilen, että uskon. Auta Luojani, että
uskon! Seuraako tästä jotain suurempaa, se jää nähtäväksi. Oli miten oli,
toivon, että paluu entiseen nyhjöttämiseen ei enää ole mahdollista.
