keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

BECAUSE I'M HAPPY?         ( Happy, Pharrel Williams)
Oletko nähnyt Jessican aamurutiinin vuosien takaa?  (Jessica)
Taistossa raskasta otsaa vastaan on kaikki keinot sallittuja.
Otsalohkoni painoi eilettäin noin tonnin. Tänä aamuna vuokrasin vintturin sen nostamiseen. Radio auki ja operaatio Jessikat päälle. Musiikin, aamulehden ja teen lomaan kädet heilumaan, jalka ja pehva nykien. Ja koska kuulolla ei ollut ketään, äänen avaus. "Jee, mä oon ihana, mä oon valoa!"  Silmät kiinni. Katso, vedän tästä valoviivaa sydämen kohdalta vasemmalle kyljelle, oikeaan jalkaan, ja selästä valkoiset siivet. Mä oon ihana! Usko pois, mä oon valoa. Usko. Usko.N-n-n-n- no place I'd rather be! (Rather Be, Clean Bandit)
Isompi vaihde päälle, kun lehti on luettu. Ikkunasta näkyy pomppiva mustarastas nurmikolla. Jee, mä oon hervottoman valoisa. Kädet heiluu kuin tuuliviirit. Mullakin on keltainen nokka, mä oon siipiveikko kans. Valo lentää mun sisuksista, pää pilvissä, otsa ei paina enää mitään. Päinvastoin, kun säntään autolta takaisin sisälle hakemaan aurinkolasit, mikään kohta aivolohkossa ei muista, että laitoin hälyt päälle puoli minuuttia sitten. Ei se mitään, mä olin niin keveä keittiöön juostessa, että häly ei edes tajunnut sitä ja mä ehdin stopata järjestelmän lentäessäni takaisin pihalle. Mulla on mieletön hinku liitää yli pihan joka paikkaan. Mä pystyn pelastamaan vaikka maapallon. Okei. Tarttee vähän hidastaa, ennen kuin istun ratin taa, järki käteen ja turvavyöt kiinni. Uskomatonta, minkä nousuhumalan sain aikaan pomppimalla pitkin olohuonetta, ilman mitään muuta ainetta kuin ajatukset ja liike. Eilinen totaalinen toivottomuuskytkin kääntyi lounaasta kaakkoon: pystyn mihin vaan, mulla on miljoona ideaa!
Vaan miten tuon draivin voi säilyttää? Ei koko ajan pysty hillumaan kuin päätön kana. Hypnoosi? Se varmaan uppoaisi minuun kuin veitsi voihin.
Voisin uskoa kaikkeen, mitä David R. Hamilton kirjoittaa, kuten että voin vaikuttaa ajatusenergialla vaikka tietokoneen toimintaan... Tähän olen pyrkinyt, vaan tulokset ovat olleet vielä laihahkoja, suunnilleen 1+1 oikeaa lottonumeroa. Jos kuitenkin tiedät jonkun, joka tähän on pystynyt 7+2 tasolla, pyydän ilmoittautumaan rouva Sitruunalle, jotta voin onnitella happamasti.
Mutta jotakin kuitenkin tapahtui, kun luin päivittäin mielessä ajattelemalla tehdyn sormen liikuttelun kasvattaneen pikkurillin lihasmassaa yhtä paljon kuin vertailuryhmän fyysinen sormiharjoitus (luultavasi toisessa kirjassa). Lähdin lenkille. Makasin selälläni sängyssä ja vimmatusti heilutin jalkojani ja käsiä hölkän tahdissa - mielessäni. Suljettujen luomien alla silmiin syttyivät diskovalot välkkymään niin hurjasti, että kesti tovin ennen kuin juoksuharjoituksen keskeytettyäni silmät rauhoittuivat. Kun kerroin tästä kälylle, hän totesi päin vastoin käyvänsä lenkillä, jotta ajatukset rauhoittuvat. Jooh, kukin oman toiveensa mukaan. Olisi älyttömän upeaa, kun ajatuksin muuttaisin ensin itseäni, sitten ehkä jotain muutakin. "Ihan ekana kuntoloman voisin pittää ja kiertäsin vähän maalimmaa." (Mainosmies vuosien takaa)
Niin ja sitä paitsi, kehittäisin aurinkoenergian pelastamaan sen maailman. Voisin vaikka suunnata aurinkokennot kohti omaa valoa, sen verran mussa on piilossa energiaa.
Ja uudet vinkkelit jalkaan tai silmille, ah, tylsyyttä vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuliko jotain mieleen? (Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.)